Rauhaisaa joulua

Maddy omistajineen haluaa toivottaa rauhaisaa ja iloista joulua, vaikka näin muutaman päivän myöhässä. Yläpuolella olevissa kuviaa Maddy ylpeänä esittää saaliiksi saatua tonttua, aivan itse omista nurkista metsästetty. Harmi vain, etteivät ilkeät emännät antaneet Maddyn pitää löytöään itsellään, vaan päättivät asettaa sen pienen terminaattorin ulottumattomille. Ikävää, eikö totta? No, mitä pienistä, kun joulu kuitenkin tarjosi Maddylle lisää saalistuksen kohteita.

Esimerkiksi lahjanarut ja -paperit olivat aivan ihastuttavia kohteita. Tosin nekin kyllä otettuun pois neidin ulottuvilta heti, kun hauskuus olisi päässyt alkamaan. Maddy itse sai lahjaksi muutaman uuden lelun, joista sille sitten riitti iloa, vaikkei saanutkaan pitää niitä himoittuja lahjapapereita. Ehkä ensi vuonna sitten, miettii Maddy toiveikkaana.

Tapaninpäivänä meillä oli sukulaisia kylässä katsomassa Maddyä, joka juuri ulkoa tultuaan näytti katuojassa kylvetetyltä. Sitä se turkkiin kiinni jäävä ja siinä vähitellen sulava lumi saa aikaan. Jossain vaiheessa katukoiran look ei oikein enää kelvannut, kun kerran turkki oli jo kuivunut, joten valitettavasti Maddyä odotti se vähemmän mukava asia: harjaus. Samalla napsin vähän kynsiä lyhyemmäksi. Maddyn kynnet ovat hauskasti etujaloista melkein mustat (kynnen alapuolella on jonkin verran vaaleaa, josta näkee hyvin missä hermo kulkee), takajaloissa sitten selkeästi vaaleammat. Maddy ei oikein millään olisi jaksanut kynsien leikkuuta, ja vähän siinä kiemurtelikin, mutta lopulta kaikkien neljän tassun kynnet saatiin lyhennetyiksi.

Maddy suhtautuu vieraisiin ihan mukavasti. Vähän neitiä aluksi ujostuttaa uudet ihmiset (varsinkin pitkät ihmiset), mutta eipä siinä kauaa mene, kun se iloisesti kiertää kaikki läpi. Paitsi ulkona pimeällä, silloin haukutaan jokainen vastaantulija, ja kierretään vähintään  metrin päästä. Maddy ei oikein viihdy pimeällä ulkona, silloin kaikesta tulee niin paljon pelottavampaa. Muuten se olisi kyllä lähdössä jatkuvasti lenkille iloisin mielin.

Maddy on oppinut oikein mukavasti erilaisia pieniä käskyjä. Se oppii asioita hyvin nopeasti, kunhan vain tietää, mitä siltä haetaan. Tosin välillä pentu alkaa sählätä innostuessaan niin paljon, ettei oikein millään meinaa kuunnella, mitä siltä odotetaan. Tällä hetkellä Maddy hallitsee aika hyvin istumisen, maahanmenon, luoksetulon (tosin häiriötekijöiden kasvaessa Maddyn keskittymiskyky ei oikein riitä välttämättä tähän asiaan), tassun antamisen, takajaloilla istumisen (tuen varassa) sekä pienen hypyn suoraan ylöspäin. Maddy pitäisi varmasti kovasti agilitysta sitten myöhemmällä iällä, kun se jo nyt on innokkaasti pomppimassa ja hyppimässä joka suuntaan. Sohvalle hyppäämistä Maddy ei tosin vielä hallitse, reuna on ilmeisesti vielä niin korkealla, ettei pentu oikein uskalla yrittää hyppäämistä. Se kyllä pystyy hyppäämään niin korkealle saalistaessaan jonkun varomattoman henkilön kaulahuivia tai vastaavaa, joten ponnistusvoima ei ole sen ongelma.

Tänään harjoittelimme sohvalle menoa kenkälaatikoiden avulla (ne olivat itse asiassa erittäin käteviä), joten eiköhän Maddy kohtapuoliin pysty sinne aivan itse hyppäämään. Harjoittelu jatkuu..

Maddyn toinen silmä vuotaa vielä jonkin verran, vaikka olemme laittaneet vaselinia sen silmän alle joka päivä. Tosin omien kiireitteni vuoksi en ole pystynyt trimmaamaan Maddyä yhtä usein kuin aikaisemmilla viikoilla, joten karvakin on ollut hieman pidempää kuonossa kuin tavallisesti. Toinen silmä vuotaa huomattavasti vähemmän, eikä sen alle ole syntynyt yhtä ilkeännäköisiä punaista viivaa. Taistelu kyynelnestettä vastaan jatkuu yhä.

Kaikkien vieraiden ja uusien asioiden opettelu vaatii veronsa, ja Maddy nukahtikin jossain vaiheessa iltaa syliini retkottamaan.

Eläinlääkärissä

Maddy sai tällä viikolla tehosterokotuksen ja raivotautirokotuksen ja käytöksen puolesta Maddy antaitsisi nakkipaketin. Pentu ei koko rokotuksen aikana päästänyt ääntäkään, eikä edes kiemurrellut kunnolla, vaan keskittyi lääkärin antamiin nameihin. Heti meidän jälkeen tulikin Yael Rouskun ja Honeyn kanssa, joten siinä riittikin sitten Maddylle riemua kerrakseen kun sai hetken tavata kavereitaan.

Illalla meille tuli vieraita käymään, joille Maddy tosin ensin haukkui olohuoneesta käsin, mutta keksi jossain vaiheessa että ihan mukaviahan he olivat. Kiva saada uusia pallonheittäjiä.

Kävin vielä illalla trimmaamassa Maddyn naapurissa. Näkyi kyllä hyvin, että viime trimmistä on vähän aikaa, sen verran oli yleinen kiemurtelu ja säheltäminen taas lisääntynyt Maddyn suunnalta. No, kyllä tämä taas tästä. Ennen trimmausta päästin Maddyn leikkimään hetkeksi Windyn kanssa (harmi, ettei kamera ollut mukana), tosin valvovan silmäni alla, kun Windyllä (isovillakoira) ja Maddyllä on kuitenkin hieman kokoeroa. Ihan nätisti tytöt kuitenkin leikkimät, vaikka Windy välillä meinasi hieman riehaantua. Maddyn turkki oli hyvin kauniisti kuolassa sen jälkeen, joten ihan hyvä, että kylpyamme kutsui. Jos pakkanen hieman hellittäisi, niin voisimme Maddyn kanssa käydä vähän katsastamassa lähiseudun koirapuistoa, mutta näillä pakkasilla ei nenäänsä viitsi pistää ulos viittä minuuttia pidemmäksi ajaksi.

Pieni karvakasa

Tuli nyt otettua kaverini avustuksella tällainen wannabe-poseeraus Maddystä viikonloppuna heti trimmin jälkeen. Maddyn käytös on parantunut tosi paljon ekoista kerroista, se on nykyään suurimmaksi osaksi ihan hiljaa, eikä edes viitsi pyöriä enää yhtä paljon. Mirja teki konetyöt tällä kertaa, ja saksi turkkia hieman enemmän muotoon. Nyt Maddy näyttääkin jo villakoiraksi tunnistettavalta koiralta, eikä vain jääkarhunpennulta, jolla on aivan tuhottomasti karvaa kaikkialla muualla paitsi niskassa ja takajaloissa. No, ehkä ne karvat vielä niihinkin paikkoihin kasvavat :)

Pikkujoulutunnelmissa lumikinoksessa

Olimme sunnuntaina Maddyn kanssa kasvattajan järjestämissä pikkujouluissa Konalassa, tosin paikalle löytäminen tuotti aluksi pieniä ongelmia. Maddy uskaltautui pienen alku-ujostelun jälkeen reippaasti mukaan hyörimään muiden koirien ja ihmisten jaloissa. Pentuparka ei oikein tiennyt minne päin sen olisi pitänyt katsoa, kun joka puolella oli niin paljon uusia koiria ja ihmisiä tutustuttaviksi. Siellä se sitten meni ympäriinsä naama muikeassa hymyssä ja häntä pyörien propellin lailla tervehtimään jokaista vastaantulevaa. Välillä tultiin sitten turvaan syliin istumaan ja miettimään minnekäs seuraavaksi voisi suunnata. Pikkujoulureissulta kotiin lähti mukaan tietokilpailusta voitettu ankkalelu, josta Maddy pitää kovasti.

Maddyn kanssa olemme tehneet jonkin verran lenkkejä myös metsään huolimatta valtavista kinoksista. Maddy tykkää kovasti lumesta ja ulkona olosta, eikä sitä oikein meinaa erottaa valkoisista kinoksista ollenkaan. Kohta varmaan naapuritkin ajattelevat, että siellä se naapurin tyttö ulkoiluttaa iloisesti ruskeaa nahkahihnaa, kun ei koiraa näy missään. Pitäisiköhän Maddylle hankkia kirkkaankeltainen huomioliivi?

Portaat Maddy on oppinut kiipeämään jo erittäin hyvin sekä ylös että alas, ja sohvalta alashyppäämistäkin on jo muutamaan kertaan ihan menestyksekkäästi kokeiltu. Sohvalle hyppäämiseen Maddyllä ei ihan vielä taida ponnistusvoima riittää, mutta kyllä se sinne vielä joku päivä aivan itse hyppää. Muutenkin ollaan tokon alkeita jo hieman harjoiteltu, istuminen, seisominen ja maahanmeno alkavat luonnistua oikein hyvin jo, sekä myös luoksetulo ja nouto. Maddy tuo mielellään takaisin suurin piirtein kaiken, mitä sille heittää. Sisäinen noutaja pyrkii esiin ilmeisesti :D

Trimmaus ja pesukin alkavat sujua ihan mukavasti, pesussa ei ole enää mitään sen kummempia ongelmia, ja kiemurtelu pöydällä kuivauksen ja trimmauksen aikanakin on vähentynyt ihan mukavasti verrattuna ensimmäisiin kertoihin. Toki vielä parantamisen varaa on, häntä on edelleen Maddylle jonkinlainen ongelma, sen trimmauksesta pentu ei kyllä yhtään tykkään. Mutta kyllä se tästä :)

Taas yksin

Jekku lähti torstaina takaisin omaan kotiinsa, joten Maddy on taas talon kuningatar ja possunnenien hallitsija. Maddy on ottanut yksinjäämisen aika rennosti, päivisin se nukkuu kiltisti ja hiljaa yläkerrassa, eikä jaksa sen kummemmin valittaa yksinolostaan. Tosin silloin, jos joku piipahtaa kotona vain hakemassa jotain nopeasti, ilman että Maddy pääsee alakertaan tervehtimään tulijaa, niin voi sitä raukkaa joka niin tekee. Tällaisissa tapauksissa Maddyltä pääsee sellainen karjaisu, että raivokas paviaanikin muuttuisi vihreäksi kateudesta. Maddyn ääntä ei oikein voi kuvata itkuksi tai yleiseksi vinkumiseksi/mölinäksi, vaan enemminkin apinanraivolla päästetyksi korkeaääniseksi karjaisuksi, jonka viesti on aika selkeä: Haistakoon kukkanen se urpo, joka kehtaa jättää sen yläkertaan yksikseen, vaikka selkeästi kotona oli joku, vaikka vain muutaman sekunnin. Näin kävi esimerkiksi pikkusiskolleni, joka koulusta tullessaan vain heitti repun sisään ja lähti käyttämään Jekkua pissalla, ennen kuin päästi Maddyn alas yläkerrasta. Maddy tosin ei jatka karjumistaan kuin muutaman minuutin, se hiljenee ihan kiltisti hetken päästä, kun ulko-ovi menee kiinni, eikä ketään ole kotona.

Kylpyamme kutsui

Viimeisestä pesusta ja trimmauksesta oli jo jonkin aikaa, joten tänään päätin pikkusiskoni kanssa vielä vauvan pesulle naapuriin. Jekku oli hyvin lahjakkaasti kerennyt kuolata pikkupuudelimme alle viikossa pesukuntoon. Ja harjoittelu tekee Maddylle ihan hyvää. Samoin kuin trimmaajalle :D
Niille, jotka eivät ole nähneet pientä villakoiraa märkänä, voin kertoa, että näky muistuttaa kummasti jonkinlaista jyrsiujäeläintä.

Lisää kuvateksti

 Tässä vielä kuva  kaveruksista, Maddy hyvin pöyheänä pesun ja harjauksen jäljiltä. Naama ja takapuolikin saatiin siistiksi Yaelin pienellä avustuksella :)

Jekku kyläilee

Tuttavamme koira Jekku (kk villakoirauros) saapui ilahduttamaan arkeamme kahdeksi viikoksi omistajien ollessa lomalla. Pienen alkujännityksen jälkeen Maddysta ja Jekusta on nyt puolentoista viikon kuluessa tullut oikein hyvät ystävät.  Maddykin on ilahtunut saatuaan leikkikaverin, ja Jekku onkin jaksanut painia Maddyn kanssa vaikka kuinka paljon. Yleensä homma menee niin, että Maddy pomppii riemuissaan Jekun päällä ja hyökkäilee kiinni sen korviin, jalkoihin, naamaan, häntään tai mihin tahansa mistä vaan saa otteen. Jekku puolestaan makaa jossain asennossa lattialla hosuen suu auki. Vakituiseksi iltaohjelmaksi on vakiintunut iltahepuli, jolloin molemmat juoksevat ympäri alakertaa tuhatta ja sataa varmistaen samalla, että matot ovat varmasti rullalla jossain nurkassa ja sanomalehdet lentäneet vauhdissa seinille. Jekku tosin käyttää häikäilemättä hyväksi sohvia ja äidin sänkyä Maddyn joutuessa pysyttelemään lattiatasolla. Aika opetella hyppäämään sohvalle? :D

Lenkkeilykin on sujunut mukavasti kahden koiran kanssa. Jekku pääsee äitini tai pikkusiskoni kanssa pidemmille lenkeille, mutta olen itse muutamaan kertaan lähtenyt molempien kanssa ulos iltakäytölle. Molemmat kävelevät remmissä ihan nätisti, Maddy tosin sinkoilee aina välillä sinne tai tänne, mutta pääsääntöisesti se osaa kulkea hyvin hihnassa. Sekä reippaasti, Jekun kanssa ulkona ollessa Maddy ei paljoakaan ole viitsinyt jäädä nököttämään minnekään tienlaitaan ihmettelemään maailmaa, vaan kulkee reippaasti eteenpäin.

Possunnenät ja muut herkut ovat Jekulle pyhä asia, niitä ei jaeta - edes kämppiksen kanssa. Possunnenien kulkeutuminen koirien hampaisiin aiheuttaa välillä pieniä murahduksia Jekun suunnalta, joten ne ovat Maddyn pettymykseksi pysyneet yläkerrassa. Normaalista koiranruoasta ne eivät ole kehittäneet minkäänlaista kiistaa, vaikka Jekku mieluusti hotkaisee kaikki Maddyn ruoat vauhdilla naamaan. Herran oma ruoka ei oikein ole kelvannut.

Jekku asustaa luonamme vielä muutaman päivän Maddyn riemuksi, ennen kuin se palautetaan kotiin. Saa nähdä, miten Maddy suhtautuu kaverinsa lähtöön.

Puunausta

Maddyn kanssa ollaan harjoiteltu kohtalaisen paljon sitä, kuinka käyttäytyä harjatessa, mutta vielä on kyllä aika paljon parantamisen varaa. Kotisohvalla sylissä ollessa Maddylle ei ole mikään ongelma olla vähän aikaa selällää, että saadaan maha harjatuksi, toisin kuin trimmauspöydällä, jolloin lähistöltä löytyy aina se kammottava fööni. No, eiköhän Maddy siihenkin kokemuksen myötä totu.

Kynsienleikkuu on ollut hyvin helppoa, koska Maddy pysyy kohtalaisen hyvin paikallaan pidempäänkin, kuin 5 sekunttia. Kynsisaksiakaan se ei enää yritä siinä ohimennessä maistella. Trimmauksessa on vielä omat pulmansa, johtuen mitä luultavimmin trimmaajan kokemattomuudesta, mutta eiköhän se siitä sitten vähitellen :)