Jekku lähti torstaina takaisin omaan kotiinsa, joten Maddy on taas talon kuningatar ja possunnenien hallitsija. Maddy on ottanut yksinjäämisen aika rennosti, päivisin se nukkuu kiltisti ja hiljaa yläkerrassa, eikä jaksa sen kummemmin valittaa yksinolostaan. Tosin silloin, jos joku piipahtaa kotona vain hakemassa jotain nopeasti, ilman että Maddy pääsee alakertaan tervehtimään tulijaa, niin voi sitä raukkaa joka niin tekee. Tällaisissa tapauksissa Maddyltä pääsee sellainen karjaisu, että raivokas paviaanikin muuttuisi vihreäksi kateudesta. Maddyn ääntä ei oikein voi kuvata itkuksi tai yleiseksi vinkumiseksi/mölinäksi, vaan enemminkin apinanraivolla päästetyksi korkeaääniseksi karjaisuksi, jonka viesti on aika selkeä: Haistakoon kukkanen se urpo, joka kehtaa jättää sen yläkertaan yksikseen, vaikka selkeästi kotona oli joku, vaikka vain muutaman sekunnin. Näin kävi esimerkiksi pikkusiskolleni, joka koulusta tullessaan vain heitti repun sisään ja lähti käyttämään Jekkua pissalla, ennen kuin päästi Maddyn alas yläkerrasta. Maddy tosin ei jatka karjumistaan kuin muutaman minuutin, se hiljenee ihan kiltisti hetken päästä, kun ulko-ovi menee kiinni, eikä ketään ole kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti