Tänään oli viimeinen kerta pentukoulua, joten nyt treenaaminen jatkuu sitten ihan kotioloissa. Keväämmällä sitten ajattelin katsella jonkinmoista jatkokurssia mahdollisesti, mutta se nähdään sitten.
Joka tapauksessa, Maddy keskittyi nyt vikalla kerralla kohtalaisen hyvin. Vähän meinasivat hajut välillä kiinnostaa enemmän kuin olisi pitänyt, mutta kyllä se sitten jaksoi taas hetken keskittyä olennaiseenkin. Eli siis kevät menee tässä harjoitellessa ihan näitä perusjuttuja, kuten paikallamakuuta, seuraamista ja luoksetuloa.
Matkat menivät tällä kertaa itse asiassa oikein hyvin. Pääsimme autokyydillä paikalle, ja Maddy nu(o)kkui lähes koko matkan ihan tyytyväisesti. Vähän se kyllä aloitteli kuolaamista aluksi, mutta rauhoittui sitten, kun iskin tuulettimen lämpötilan +16 asteeseen. Jouduimme tulemaan taas kahdella bussilla takaisin, mutta Maddy nukkui kiltisti koko ekan pätkän ja lähes kokonaan tokankin pätkän. Hyvä tyttö!
Aikamoinen citykoira siitä on kuitenkin tullut näiden Kampin läpi ravaamisien seurauksena. Se ei kovinkaan paljon jaksa enää ottaa häiriötä Kampin aukion läheisyydessä pyörivistä ihmisistä, vaan tepsuttaa nätisti remmin päässä. Liukuovet eivät yhtään kammottaneet Maddyä, tällä kertaa annoin sen itse kävellä niiden läpi. Toki tarkasti valvovan silmän alla, ettei satu vahinkoja niiden ovien kanssa. Liiketunnistimien herkkyydestä ei koskaan tiedä. Kampissa sisälläkin Maddy meni oikein vauhdilla ja ihan fiiliksissä eteenpäin ihmisten keskellä, ja sai aikaan taas ihastelevia katseita muutamilta ihmisiltä. Jälkimmäisessä bussissa oli vielä sellainen mukava yllätys, että toinen pikkuveljeni ilmestyi yllättäen samaan bussiin, joten johan siitä riemu repesi. Maddyllä meni hetki, ennen kuin se malttoi asettua aloilleen nukkumaan.
Tästäkin kuitenkin selvittiin ehjin nahoin, nyt ei ole vähään aikaan tiedossa pidempiä reissuja bussilla, ihan hyvä niin. Ihan vain vielä kertauksen vuoksi voisimme mennä koirapuistoon bussilla (n. 10min matka) jottei ihan pääse unohtumaan, mikä juttu tämä oli.
Maddy pääsi yhdeksi yöksi nyt hiihtolomalla isälleni kylään, kun itse asun siellä. Se olikin jännä paikka, varsinkin portaat olivat erittäin pelottavat, kun ne eivät olekaan umpinaiset. Maddy ei vielä uskaltanut kiivetä niitä ylöspäin, mutta alasmeno sujui oikein mukavasti. Olin pelastanut alakerran matot Maddyn tieltä vahinkojen varalta, mutta aika hyvin tarpeet tulivat ulos kuitenkin. Maddyä riemastutti, kun Jekku-koira naapurista tuli kylään vähän riehuttamaan Maddyä. Illalla oli nimittäin niin kylmä, etten olisi pennun kanssa kovin pitkää lenkkiä viitsinyt tehdä. Jekku väsähti tunnin remuamisen jälkeen, Maddyssä olisi ollut vielä virtaa vaikka muille jakaa. Jekulta saatiin Maddylle lainaan sellainen älykkyyspeli, jossa luukkua siirtämällä saa ruokaa. Maddy ei tosin ihan ymmärtänyt ideaa. No, ehkä joskus sitten. Kävimme seuraavana päivänä pellolla kävelemässä, ja annoin Maddyn olla peräti hetken vapaana, kun ei ollut ketään näköpiirissä. Hyvin sujui luoksetulo, ja Maddy selkeästi viihtyi vapaana.
