Matkapahoinvointia

Kasvattajan koirat valmiina toimintaan

Olimme sunnuntaina taas näyttelyharjoituksissa, ja tällä kertaa sujui hieman paremmin jo. Käveleminen on edelleen haastavaa, varsinkin kun on muita koiria ympärillä, mutta muutaman kerran Maddy käveli jo ihan nätisti. Seisomisen kanssa ei ole mitään sen suurempaa ongelmaa, paitsi että Maddy meinaa välillä seisoa hieman vinossa. Sen sijaan tällä kertaa Maddyllä ilmeni ensimmäistä kertaa jonkin sortin matkapahoinvointia menomatkalla. Se kuolasi aivan älyttömästi, mitä se ei ole tehnyt aikaisemmin, oli levoton ja näytti pahoinvoivalta. Pääsimme kuitenkin perille lopulta ilman sen kummempia välikohtauksia. Takaisintulomatka bussissa sen sijaan ei ensimmäistä kertaa oikein onnistunut. Joudumme menemään kahdella bussilla, n. puolen tunnin matkan kummallakin. Ensimmäisen bussimatkan Maddy nukkui nätisti sylissä ilman mitään ongelmia, ja heräsi vasta pari minuuttia ennen jäämistä. Toisella bussiosuudella sen sijaan kuolaaminen alkoi taas n. puolen välin jälkeen. Loppujen lopuksi Maddy okensi juuri kun nousimme bussista ulos. En sitten tiedä, onko sitä jotenkin alkanut ahdistaa yhtäkkiä kulkuvälineillä liikkuminen vai haisiko bussi jotenkin pökerryttävälle vai mistä johtui. Olemme kuitenkin jokin verran tässä liikkuneet bussilla ilman mitään sen kummenpia ongelmia, samoin kuin autollakin. Toivottavasti se menee kuitenkin ohi, oli mitä oli, koska koirakoulua on vielä yksi kerta jäljellä, ja näyttelyharjoituksia vielä kaksi kertaa ja joudumme kuitenkin menemään vähintään autolla.

Koeviikkoni takia minulla oli tänään vapaapäivä, joten kävimme päivällä puolentoista tunnin lenkillä kun kerrankin minulla oli kunnolla aikaa lenkkeilä valosan aikaan. Ja koska bussi lähti päätepysäkiltä oikein sopivasti, hyppäsimme kyytiin. Menimme tällä kertaa vain muutaman minuutin matkan, mutta Maddy aloitti jo pienen kuolaamisen tällä lyhyellä matkalla. No, tästä tulee siis seuraava projekti jos pahoinvointi tuppaa jatkumaan: Pennun uudelleentotuttaminen bussiin. Eli viimeistään hiihtolomalla aletaan vähitellen lähestyä bussia hitaasti ja rauhallisesti, ja vähitellen istutaan vähän aikaa myös kyydissä.

Muuten lenkki oli kyllä oikein onnistunut, pääsimme ekaa kertaa pellolle ja koirapuistoon asti. Pellolla teimme vähän luoksetuloharjoituksia, ja Maddy kuuntelee aika hyvin, paitsi silloin kun nenä meinaa viedä jonnekin tuoksun luo. Koirapuistosta löytyi uusi kaveri ja Maddy oikein yllätti minut haastamalla pienen nuuskimisen jälkeen puistossa olleen valkoisenpaimenkoirauroksen leikkiin. Alun perin olin Maddyn päästänyt isojen puolelle ihan vain sosialistamisen vuoksi, jotta tulisi tutustuttua vähän isompiinkin koiriin. Tosin jonkin ajan juoksentelun jälkeen valkkaripoika innostui hieman liikaa ja Maddy ilmeisesti äänestä päätellen sai pienen osuman tassusta. Maddylle ei kuitenkaan käynyt mitään paitsi, että leikkimishalut hieman vähenivät. Reippaasti se meni kuitekin puistossa nenänsä perässä ja vähän vielä viritteli leikkejä valkkarin kanssa. Takaisintulomatkalla Maddy yllätti jälleen tutustumalla reippaasti hevosenpuolikkaan kokoiseen owczarek podhalanskiin (puolalainen vuoristokoira). Korkeutta tälläkin uroksella taisi olla iloisesti n. 60cm eli vielä enemmän kuin valkkarilla, ja turkkia ja massaa paljonkin enemmän. Maddy se muuttuu aina vain reippaammaksi. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa, Maddy näytti kyllä jyrsijänkokoiselta tuon otuksen rinnalla.

Olen huomannut, että Maddyn esiintyminen julkisilla paikoilla herättää ihmisissä paljon tunteita. Yleisesti ottaen kaikki naispuoliset henkilöt päivittelevät sen suloisuuttaa, varsinkin keski-ikäiset  naiset ja n. 10v tytöt. Miehet yleensä hymyilevät huvittuneesti Maddylle ja kommentoivat jotain todellisesta puudelista. Tosin viime sunnuntaina joku turistikin kävi kysymässä, mistä tällaisia kaunottaria löytää.

Koiruuksia

Nyt on tämä kirjoittaminen jäänyt hieman vähälle viime aikoina omien kiireitteni vuoksi, mutta nyt sitten tulee parin viime viikon kuulumiset.

Eli siis pentukoulusta oli tällä viikolla tokavika kerta, kohta sekin on ohi. Paikallamakuuta ollaan treenattu samoin kuin liikkeestä maahanmenoa. Molemmat Maddy alkaa vähitellen hallita aika hyvin, tosin maahanmenossa se tarvitsee vielä käsimerkkiä. Pitääkin opettaa se jossain vaiheessa siitä pois... Seuraaminen on hyvin haastavaa, Maddyllä on pientä taipumusta painella edellä ilman sen kummoisempia pitempikestoisia kontakteja. No, siinä riittää meille sitten harjoiteltavaa. Hyvin on neiti jaksanut keskittyä, viime viikolla jouduimme tulemaan paikalle bussilla, joten pikkaisen keskittymiskyky meinasi loppua viimeisillä minuuteilla. Tällä viikolla keskittymiskyky oli jostain syystä vain hukassa. Kyllä se sieltä löytyi sitten yleensä taas hetkeksi, mutta huomasi kyllä selkeästi, että Maddyn ajatukset harhailivat viime kerralla enemmän kuin parilla aikaisemmalla kerralla. Tokotilan lattialla olevat matot osoittautuivat muutamaan otteeseen tziljoona kertaa kiinnostavimmiksi, mutta kyllä se kuono saatiin sieltäkin taas ylös.

Kuvien ottaminen on myös vähän jäänyt, joten uutta kuvamateriaalia ei ole vielä hetkeen tulossa. Viikon loppupuolella sitten tulee varmaan jotain uutta :)

Lisäksi meillä alkoi nyt viime sunnuntaina näyttelyharjoitukset. Ensimmäinen tunti sisälsi jonkin verran teoriaa, jonka aikana pennut saivat juoksennella tilassa vapaasti. Maddy viipotti kuin pieni valkoinen salama ympäriinsä mustien ja ruskeiden pentujen seassa. Treeneissä tuli todettua, että meidän suurin ongelma (esittäjän kokemattomuuden lisäksi) tulee olemaan nätin kävelyn opetteleminen. Tuomarin lääppiminen ei ollut Maddyn mieleen, kun ei ei yleensäkään hirveästi jaksa piitata itselleen tuntemattomista ihmisistä. Koirat on paljon kivempia. No, vaatii totuttelua. Maddy on helppo asetella seisomaan, siinä ei ole mitään ongelmaa. Vapaasti poseeraaminenkin onnistuu välillä erinomaisesti ja välillä vähän huonommin. Kävin maanantaina hankkimassa nyt näyttelytreenejä varten mustan ohuen näyttelyhihnan, koska Stockalta ei löytynyt minkäänlaisia näyttelyketjuja. Aloitamme siis tuolla hihnalla, ketju hankitaan sitten seuraavasta näyttelystä, minne jaksan lähteä.

Sähköjänis, pentu kuin unelma ja muita tarinoita

Maddy 6vk

Olipa kerran pentu, joka oppi eräs päivä hyppäämään. Se hyppi yhä korkeammalle ja korkeammalle, yli kaikkien esteiden eikä sen hyppimisen intoa voinut kukaan estää. Pennun nimi on Maddy, ja se on todellakin oppinut käyttämään lihaksiaan tähän jaloon taitoon. Nimittäin se todistettavasti hyppii sohvalle ilman vauhtia ilman mitään ongelmaa. Se myös hyppii sohvallaistujan syliinkin pienellä vauhdilla. Yksi päivä se myös yllätti ja hyppäsi sohvaamme korkeamman kahvipöydän päälle tavoittelemaan lautasta, jolla hetkeä aikaisemmin oli ollut kinkkukiusausta. Tosin sitä moitittiin siitä sen verran tiukasti, ettei se ole sen jälkeen yrittänyt sitä uudestaan. Agilitystä Maddy tulee varmaan pitämään, hyppiminen on kuitenkin sen alaa selkeästi.

Maddy 6vk

Maddy on kehittynyt viime aikoina melkeinpä silmissä. Se pitää lenkkeilystä, ja se jaksaa lenkkeillä pitkäänkin. Kävimme eilen puolentoista tunnin lenkillä, kun jatkoimme vain kävelemistä kun Maddy meni niin innokaasti ja energisesti eteenpäin. Vaikka se säikähti rähjääviä suomenlapinkoiria eräässä pihassa lenkin alussa. Ei ole ensimmäinen kerta, Maddy on niitä aikaisemminkin pelästynyt, silloin ne meinasivat melkein tulla portista läpi. Ei ihme, että se hieman kammoksuu isoja haukkuvia koiria. Pääsimme kuitenkin aika nätisti ohi siitä portista kuitenkin. Maddy on kehittynyt siinä suhteessa, se ei enää yritä pinkoa mahdollisimman kauas, niin kuin se teki joskus ihan pienenä jos se kaksikko sattui vaanimaan sen portin takana.

Muuten se tervehti erittäin reippaasti muita koiria, tosin kaikkein rasavillimpiin se piti kuitenkin muutaman kymmenen sentin hajuraon. Omistajia Maddyä ei kiinnostanut hirveästi moikata, koirat olivat paljon kiinnostavampia. Se suhtautui oikein reippaasti myös lenkkeilijöihin ja riehuviin lapsiin, jotka aluksi vaikuttivat pikkaisen pelottavilta. Treenasimme lenkin aikana vähän luoksetulon alkeita ja perusasentoa. Molemmat Maddy hallitsee jo aika hyvin.

Puolentoista tunnin lenkin jälkeen Maddy oli hieman poikki. Sille iski iltahepuli, ja se juoksi muutaman minuutin ympäri alakertaa ihan villinä. Sitten se rauhottui ja nukahti aika nopeasti. Sitä se lenkkeily teettää.

Maddy 3kk

Tänään oli taas pentukoulu, jonne lähdimme Maddyn kanssa isäni kyydillä. Jotenkin kummasti kumpikaan ei ollut osannut tulkita kelloa, joten olimme loppujen lopuksi lähteneet puoli tuntia liian aikaisin. No, ainakin olisimme ajoissa. Maddy nukkui nätisti lähes koko matkan, mutta heräsi vähän ennen kuin saavuimme Konalaan. Ilmeisesti se tunnisti paikan käytöksestä päätellen. Viimeisillä metreillä oli sen verran kuoppia, että auto keikkui. Ilmeisesti siinä kohdassa käteni painoi jotenkin Maddyn vatsaa + sitä pikkaisen taisi jännittää + se oli ilmeisesti kerennyt syödä vähän ennen kuin hain sen. Maddy nimittäin oksensi koko vatsansa sisällön yhdellä pulautuksella housuilleni. N. minuutin ennen kuin olisin noussut autosta. Ajoitus täysi kymppi siis.

Ei siinä sitten mitään, putsasin housuni, nousimme Maddyn kanssa autosta ja lähdimme sitten ovelle päin. Maddyä vähän tärisytti oksennuksen jälkeen, mutta se käveli kuitenkin pirteästi eteenpäin. Tosin vähän ennen kuin pääsimme ovelle, sisältä alkoi kuulua aivan tajutoman kovaa haukkumista, joten pikkaisen meni Maddyllä pupu pöksyyn tästä yllätysmomentista. Ei siinä mitään, menimme sisälle ja siinä vaiheessa kun otin takkia pois Maddylle iski ilmeisesti jokin takauma "ai niin tää on tää paikka, tää jännä paikka". Paljastui, että agilityradan treenivuorossa oli muutama espanjanvesikoira, joista yksi piti aivan järkyttävää mekkalaa odottaessaan omaa treenivuoroaan. Maddy kuunteli hetken silmät pöyreänä sitä huutoa kun ei nähnyt, mistä se kuuluu. Koira kun oli portin toisella puolella. Portista tuli kohta yksi vesikoira omistajineen ulos, ja Maddy totesi koiraa moikattuaan, että sehän oli ihan kiva --> ei se toinenkaan voi olla niin paha --> mitän jännää tässä nyt enää on? Sen jälkeen se meni ympäriinsä kuin tutkimusmatkailija, eikä korvaasakaan enää jaksanut heilauttaa niille koirille. Kaikkein hauskinta oli vielä se, kun Maddy näki kasvattajan pojan kulkevan tilan läpi. Siitähän riemu repesi. Sen päälle eräs vesikoirien omistajista tarjosi Maddylle vielä pientä makkaranpalaa. Tila todettiin ilmeisesti ihan sika kivaksi paikaksi.

Maddy paineli tokopuolelle vauhdilla, kun kurssi alkoi. Ei pienintäkään merkkiä viime kerran keskittymisvaikeuksista. Maddy ei ole koskaan vielä totellut niin nätisti missään. Se jaksoi keskittyä koko sen ajan, kun sen käskettiin tehdä jotain. Se oli heti kuulolla, kun sitä kutsui. Ja se osasi kaiken, mitä oli osannut kotonakin. Perusasennosta tulee vielä sen bravuuri. Se ei vielä osaa täysin sanaa "sivulle" ilman kättä, mutta käden kanssa se tulee täsmälleen oikeaan paikkaan, ja jaksaa kököttää siinä ja katsoa silmiin aika pitkään. Maddy tarvitsee vielä käsimerkkejä, mutta niiden kanssa maahanmeno toimii oikein hyvin, sekä edessä ollessa ja sivulla. Kävimme tänään paikallamakuun alkeita sekä liikkeestä maahanmenon alkeita. Paikallamakuuseen ei ihan meinannut kärsivällisyys riittää, mutta loppujen lopuksi Maddy jaksoi hetken pysyä paikallaan, vaikka nami katosikin nanosekunniksi edestä. Liikkeestä maahanmeno sujui myös siihen asti, kun sen pitäisi periaatteessa jäädä paikalleen vaikka ohjaaja liikkuu. Tätä harjoitellaan siis. Tunnin loputtua Maddy pääsi vähän tutustumaan muihin pentuihin, mikä oli sen mielestä oikein mukavaa. Oikein onnistunut kerta siis :)

Maddy 3kk

Tulimme takaisin tälläkin kertaa bussilla ihan harjoituksen vuoksi. Maddy käyttäytyi taas oikein nätisti, ja nukkui/nuokkui puolinukuksissa tälläkin kertaa. Ainoa epäilyttävä henkilö, jota piti vähän kyylätä oli eräs spurgu-mies, jonka kanssa tuli itse asiassa keskusteltua oikein antoisasti saksanpaimenkoirien jalostuksesta. Kamppi oli vieläkin aika jännä paikka, ja suurten ihmismassojen vuoksi kannoin Maddyn bussiin. Kampinaukio ei kuitenkaan ollut enää yhtään jännä paikka, viimeksi Maddy vielä vähän jännitti siellä kulkemista. Varmuutta on tullut aimo annos lisää :) Illalla se nukahti harjauksen aikana syliini hetkessä, oli henkisesti raskasta selkeästi muistaa kaikki ne käskysanat ja niiden merkitys.

Maddy 3kk

Pentutapaaminen

Lumi-sisko, Yuki-isä, Pöffi-äiti & Maddy

Olimme tänään Maddyn kanssa pentutapaamisessa Konalassa. Maddy ilahtui kovasti nähdessään taas tuttuja sekä myös aivan tuntemattomia karvanaamoja. Paikan päällä olivat siis kääpiövillakoirien Freddy ja Helmi pennuista kaksi, sekä myös Lumi-sisko, Pöffi-äiti ja Yuki-isä. Maddy oli riemusta soikeana kun sisko saapui paikalla. Tytöt eivät ole nähneet toisiaan vähään aikaan, joten leikkiminen oli sen mukaista. Tytöt jaksoivat leikkiä koko pentutapaamisen ajan, pentutapaamisen loppupuolella meno hieman rauhoittui. Kaikkein hauskinta oli Maddystä se, että jossain vaiheessa takahuoneesta Honey pääsi myös livahtamaan mukaan leikkiin. Windykin kävi kuolaamassa Maddyn ja Lumin turkit uuteen uskoon, onneksi Maddyllä on tänään vielä illalla pesu niin saadaan kuolat pois.

 

Maddy & Honey

Kummasti huomasin tapaamisen aikana, että valkoisia koiria on huomattavasti helpompi kuvata kuin esimerkiksi mustia koiria. Voitte yrittää kuvasta hahmottaa, missä esimerkiksi Honeyn korvien rajat kulkevat, kuonon tuosta kuvasta vielä erottaa :)

Kävimme Maddyn kanssa vielä pentutapahtuman päätyttyä vierailemassa viereisessä tokotilassa, missä meillä on pentukoulu tiistaisin. Ovatpahan paikat ainakin tutut ensi kerralla. Maddy viipotti huoneen läpi iloisesti ja jaksoi hetken keskittyäkin, kun testasin miten muistuu istuminen ja perusasennon alkeet mieleen. Hyvinhän ne sieltä tulivat sitten. 

Lumi & Maddy

Illalla oli sitten tosiaan vielä vuorossa pesu ja trimmaus. Maddy oli tälläkin kerralla melkein yhtä rento kuin viimeksi (se nukahti ihan kokonaan), tosin viimeisiä jalkakarvoja karstatessani pientä kiemurtelua esiintyi kumminkin. Testasimme Yukin innoittamana Maddylle uutta kampausta, kun sillä alkaa nyt vähitellen olla päässä hiuksia jo oikein mukavasti (missä olette, niskakarvat?). Saimme saparot yhdistettyä vielä yhdeksi isoksi töyhdöksi, ja karvoja olisi ollut niin paljon, että kampausta olisi voinut jatkaa niskaan päin. Ensi kerralla sitten jos vaikka jaksaisi taiteilla vielä enemmän. Kuvaa ette nyt saaneet. Sorry.

Kuvista puheenollen, tämän päivän pentutapaamisesta löytyy kuvia täältä: http://puudelipoksi.kuvat.fi/kuvat/2010%20Tammikuu/Pentutapaaminen/

Katselu ja kommentoiminen on sallittua, kuvia saa myöskin kopioida itselleen muistoksi :) Valitan hieman kuvien laatua, osaa kuvista jouduin vaalentamaan jonkin verran, että koirat erottuvat kunnolla, joten osa näyttää sen takia hieman rakeisilta. Myöskään liikekuvat eivät onnistuneet aivan 100%:sti mutta yrittäkää erottaa, missä menee pää ja häntä.

Freddy-isä, poika, tytär & Helmi-emä

Vanhemmat haluavat joskus vähän komentaa.

Rankka päivä

Raskas päivä ilmeisesti. Illalla trimmissä Maddy nukahti kuivauksen ja harjauksen aikana pöydälle ja näki nenän heilumisesta päätellen jotain untakin. Oli harvinaisen helppo harjata pentu kun se oli aivan loppu. Kuonon ajelemista varten ei olisi millään jaksanut istua, heti kun ote irtosi niin ei kun taas makuuasentoon ja silmät kiinni. Pahoittelen kuvien hieman heikkoa laatua, sitä se kännykän kamera tekee.

Meidän battery-jäniksellä olikin ollut hyvin touhukas päivä takanaan. Ensin lähdettiin ensimmäista kertaa pentukouluun Konalaan koirakoulu Kompassin kurssille. Koska sieltä nyt ei tullut otettua kuvia ollenkaan, saatte katsella muutamia ennen julkaisemattomia vauvakuvia Maddystä ja sen siskosta Lumista. Kuvia on vielä muutama sata (?) noiden lisäksi, lataan jossain vaiheessa kaikki jonnekin ihailtavaksi :) Voitte arvailla kumpi pennuista on kumpi, vihjeeksi voin kertoa, että Maddy on hieman valkoisempi ja sen toinen silmä vuotaa vähän enemmän kuin toinen joten punainen jälki silmän alla on toisella puolella suurempi. Siitä sitten vaan tunnistamaan kaksikkoa. Kuvathan on otettu siis silloin ennen pentujen luovutusta, joissain siinä lokakuun puolessa välissä jolloin pennut ovat olleen n. 8 viikkoa vanhoja.

Mutta siis palatkaamme taas Maddyn päivään pentukoulussa. Se oli sitten niin jännä paikka, ettei mitään rajaa! Maddy tutisi sylissäni ensimmäiset minuutit mutta rauhoittui, kun kävelin sen kanssa tilaa ympäri. Kurssilla oli meidän lisäksi kaksi bordercollieta, borderterrieri ja welsh corgi cardigan. Maddy jaksoi hetken keskittyä kun pahimmista alkujännityksistä oli päästy, mutta loppujen lopuksi perusasennon ja katsekontaktin kunnollinen opettelu jäi ihan suosiolla kotiläksyksi. Olisi ollut paljon mukavampaa päästä tutustumaan muihin pentuihin kuin yrittää kuunnella mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Agilitypuolella haukkuvat espanjanvesikoirat eivät hirveästi auttaneet asiaa. No, kyllä tämä tästä. Takaisin päin tulimme bussilla, tai itse asiassa kahdellakin. Molempien matkojen kesto oli n. 20 minuuttia, ja Maddy oli ensikertalaisena bussissa. Ihanan rauhallisesti se istui sylissäni ja katseli ikkunasta ohi meneviä autoja. Jollekin täysin tuntemattomalle Maddy heilutti myös kovasti häntäänsä mutta ei harmikseen päässyt tervehtimään.

Kamppi ja Kampinaukio todettiin heti tosi jänniksi paikoiksi, Maddy katseli silmät pyöreänä vastaan tulevien ihmisten virtaa. Maddy vierastaa selkeästi isokokoisia miehiä, sekä hyvin tummiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Ylipäätään Maddyä eivät vieraat ihmiset kovinkaan paljoa kiinnosta, koirat ovat paljon kivempia. Reippaasti se kuitenkin vipelsi eteenpäin. Kampin ovella päätin kuitenkin ottaa sen mielummin syliin, koska se olisi jäänyt turhan helposti jonkun ohitse juoksevan ihmisen jalkoihin. Maddy sai aikaan muutamia ihastuneita huutoja, kun kuljimme Kampin läpi kohti omaa porttia, mistä bussimme lähti.

Maddyllä ei mennyt kauaakaan ennen kuin se nukahti bussissa ihan kokonaan, ja se nukkuikin melkein kokonaan viimeisen pätkän. Kotiin päästyämmekin Maddy kävi oikeastaan vain nopeasti juomassa ja nukahti sen jälkeen syliini ennen kuin lähtimme vielä trimmaukseen.

Hyvää uutta vuotta!

Maddy toivottaa hyvää ja vauhdikasta uutta vuotta kaikille! Vauhtineiti itse oli hoidossa Jekku-koiran luona uuden vuoden, kun koko perhe oli omalla tahollaan juhlimassa vuoden vaihtumista. Hyvin oli selvitty rakettien paukkumisesta ja kummallisista valoilmiöistä. Maddy ei ollut kuulemma korvaasakaan heilauttanut noin turhille jutuille. Keskitytään mielummin niihin kummiin hyypiöihin joita lenkillä välillä tulee vastaan, niihin, joilla on jotkut lankut jaloissa. Kummaa väkeä täälläkin liikkuu.

Saimme siskoni kanssa otettua Maddystä mukavannäköisen seisomakuvan juuri alkuviikon trimmin jälkeen, jolloin Maddy on ollut pörheimmillään. Olen nyt trimmannut Maddyä suurin piirtein kerran viikossa, joten seuraava trimmi on odotettavissa muutaman päivän sisällä :) Mahtavan möhköturkin alka kuoriutui sievä tyttönen, kasvattaja nimittäin muotoili turkin samalla. Nyt sitten alkaa hieman haastavampi projekti, nimittäin niskahiusten kasvatus. Mirja laittoi samalla Maddylle punaiset pampulat päähän, että tukkakin pysyy pois silmiltä. Sitä alkaa nimittäin olla jo sen verran, että siitä saa jo pienen tupsun aikaiseksi.

Maddy yllätti minut tänään hyppäämällä aivan itse sohvalle lelun perässä ilman mitään sen kummempaa ongelmaa. Hyvä ettei aikaisempi harjoittelu mennyt hukkaan. Viereisessä kuvassa taidonnäyte hyppykanimme pienistä pompuista. Oli aika lentävä lähtö ilmeisesti jonkin lelun perään. Koppia ei kuitenkaan tainnut tulla Maddyn harmiksi. No, ehkä ensi kerralla.




Pääsette näin lopuksi vielä ihailemaan Maddyn uusinta nukkumapaikkaa, jonka se on itselleen keksinyt. Idean alkuperäisenä esiintuojana voimme pitää erästä keskikokoista villakoiraurosta, jota myös Jekuksi kutsutaan.