Matkapahoinvointia

Kasvattajan koirat valmiina toimintaan

Olimme sunnuntaina taas näyttelyharjoituksissa, ja tällä kertaa sujui hieman paremmin jo. Käveleminen on edelleen haastavaa, varsinkin kun on muita koiria ympärillä, mutta muutaman kerran Maddy käveli jo ihan nätisti. Seisomisen kanssa ei ole mitään sen suurempaa ongelmaa, paitsi että Maddy meinaa välillä seisoa hieman vinossa. Sen sijaan tällä kertaa Maddyllä ilmeni ensimmäistä kertaa jonkin sortin matkapahoinvointia menomatkalla. Se kuolasi aivan älyttömästi, mitä se ei ole tehnyt aikaisemmin, oli levoton ja näytti pahoinvoivalta. Pääsimme kuitenkin perille lopulta ilman sen kummempia välikohtauksia. Takaisintulomatka bussissa sen sijaan ei ensimmäistä kertaa oikein onnistunut. Joudumme menemään kahdella bussilla, n. puolen tunnin matkan kummallakin. Ensimmäisen bussimatkan Maddy nukkui nätisti sylissä ilman mitään ongelmia, ja heräsi vasta pari minuuttia ennen jäämistä. Toisella bussiosuudella sen sijaan kuolaaminen alkoi taas n. puolen välin jälkeen. Loppujen lopuksi Maddy okensi juuri kun nousimme bussista ulos. En sitten tiedä, onko sitä jotenkin alkanut ahdistaa yhtäkkiä kulkuvälineillä liikkuminen vai haisiko bussi jotenkin pökerryttävälle vai mistä johtui. Olemme kuitenkin jokin verran tässä liikkuneet bussilla ilman mitään sen kummenpia ongelmia, samoin kuin autollakin. Toivottavasti se menee kuitenkin ohi, oli mitä oli, koska koirakoulua on vielä yksi kerta jäljellä, ja näyttelyharjoituksia vielä kaksi kertaa ja joudumme kuitenkin menemään vähintään autolla.

Koeviikkoni takia minulla oli tänään vapaapäivä, joten kävimme päivällä puolentoista tunnin lenkillä kun kerrankin minulla oli kunnolla aikaa lenkkeilä valosan aikaan. Ja koska bussi lähti päätepysäkiltä oikein sopivasti, hyppäsimme kyytiin. Menimme tällä kertaa vain muutaman minuutin matkan, mutta Maddy aloitti jo pienen kuolaamisen tällä lyhyellä matkalla. No, tästä tulee siis seuraava projekti jos pahoinvointi tuppaa jatkumaan: Pennun uudelleentotuttaminen bussiin. Eli viimeistään hiihtolomalla aletaan vähitellen lähestyä bussia hitaasti ja rauhallisesti, ja vähitellen istutaan vähän aikaa myös kyydissä.

Muuten lenkki oli kyllä oikein onnistunut, pääsimme ekaa kertaa pellolle ja koirapuistoon asti. Pellolla teimme vähän luoksetuloharjoituksia, ja Maddy kuuntelee aika hyvin, paitsi silloin kun nenä meinaa viedä jonnekin tuoksun luo. Koirapuistosta löytyi uusi kaveri ja Maddy oikein yllätti minut haastamalla pienen nuuskimisen jälkeen puistossa olleen valkoisenpaimenkoirauroksen leikkiin. Alun perin olin Maddyn päästänyt isojen puolelle ihan vain sosialistamisen vuoksi, jotta tulisi tutustuttua vähän isompiinkin koiriin. Tosin jonkin ajan juoksentelun jälkeen valkkaripoika innostui hieman liikaa ja Maddy ilmeisesti äänestä päätellen sai pienen osuman tassusta. Maddylle ei kuitenkaan käynyt mitään paitsi, että leikkimishalut hieman vähenivät. Reippaasti se meni kuitekin puistossa nenänsä perässä ja vähän vielä viritteli leikkejä valkkarin kanssa. Takaisintulomatkalla Maddy yllätti jälleen tutustumalla reippaasti hevosenpuolikkaan kokoiseen owczarek podhalanskiin (puolalainen vuoristokoira). Korkeutta tälläkin uroksella taisi olla iloisesti n. 60cm eli vielä enemmän kuin valkkarilla, ja turkkia ja massaa paljonkin enemmän. Maddy se muuttuu aina vain reippaammaksi. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa, Maddy näytti kyllä jyrsijänkokoiselta tuon otuksen rinnalla.

Olen huomannut, että Maddyn esiintyminen julkisilla paikoilla herättää ihmisissä paljon tunteita. Yleisesti ottaen kaikki naispuoliset henkilöt päivittelevät sen suloisuuttaa, varsinkin keski-ikäiset  naiset ja n. 10v tytöt. Miehet yleensä hymyilevät huvittuneesti Maddylle ja kommentoivat jotain todellisesta puudelista. Tosin viime sunnuntaina joku turistikin kävi kysymässä, mistä tällaisia kaunottaria löytää.