Rauhaisaa joulua

Maddy omistajineen haluaa toivottaa rauhaisaa ja iloista joulua, vaikka näin muutaman päivän myöhässä. Yläpuolella olevissa kuviaa Maddy ylpeänä esittää saaliiksi saatua tonttua, aivan itse omista nurkista metsästetty. Harmi vain, etteivät ilkeät emännät antaneet Maddyn pitää löytöään itsellään, vaan päättivät asettaa sen pienen terminaattorin ulottumattomille. Ikävää, eikö totta? No, mitä pienistä, kun joulu kuitenkin tarjosi Maddylle lisää saalistuksen kohteita.

Esimerkiksi lahjanarut ja -paperit olivat aivan ihastuttavia kohteita. Tosin nekin kyllä otettuun pois neidin ulottuvilta heti, kun hauskuus olisi päässyt alkamaan. Maddy itse sai lahjaksi muutaman uuden lelun, joista sille sitten riitti iloa, vaikkei saanutkaan pitää niitä himoittuja lahjapapereita. Ehkä ensi vuonna sitten, miettii Maddy toiveikkaana.

Tapaninpäivänä meillä oli sukulaisia kylässä katsomassa Maddyä, joka juuri ulkoa tultuaan näytti katuojassa kylvetetyltä. Sitä se turkkiin kiinni jäävä ja siinä vähitellen sulava lumi saa aikaan. Jossain vaiheessa katukoiran look ei oikein enää kelvannut, kun kerran turkki oli jo kuivunut, joten valitettavasti Maddyä odotti se vähemmän mukava asia: harjaus. Samalla napsin vähän kynsiä lyhyemmäksi. Maddyn kynnet ovat hauskasti etujaloista melkein mustat (kynnen alapuolella on jonkin verran vaaleaa, josta näkee hyvin missä hermo kulkee), takajaloissa sitten selkeästi vaaleammat. Maddy ei oikein millään olisi jaksanut kynsien leikkuuta, ja vähän siinä kiemurtelikin, mutta lopulta kaikkien neljän tassun kynnet saatiin lyhennetyiksi.

Maddy suhtautuu vieraisiin ihan mukavasti. Vähän neitiä aluksi ujostuttaa uudet ihmiset (varsinkin pitkät ihmiset), mutta eipä siinä kauaa mene, kun se iloisesti kiertää kaikki läpi. Paitsi ulkona pimeällä, silloin haukutaan jokainen vastaantulija, ja kierretään vähintään  metrin päästä. Maddy ei oikein viihdy pimeällä ulkona, silloin kaikesta tulee niin paljon pelottavampaa. Muuten se olisi kyllä lähdössä jatkuvasti lenkille iloisin mielin.

Maddy on oppinut oikein mukavasti erilaisia pieniä käskyjä. Se oppii asioita hyvin nopeasti, kunhan vain tietää, mitä siltä haetaan. Tosin välillä pentu alkaa sählätä innostuessaan niin paljon, ettei oikein millään meinaa kuunnella, mitä siltä odotetaan. Tällä hetkellä Maddy hallitsee aika hyvin istumisen, maahanmenon, luoksetulon (tosin häiriötekijöiden kasvaessa Maddyn keskittymiskyky ei oikein riitä välttämättä tähän asiaan), tassun antamisen, takajaloilla istumisen (tuen varassa) sekä pienen hypyn suoraan ylöspäin. Maddy pitäisi varmasti kovasti agilitysta sitten myöhemmällä iällä, kun se jo nyt on innokkaasti pomppimassa ja hyppimässä joka suuntaan. Sohvalle hyppäämistä Maddy ei tosin vielä hallitse, reuna on ilmeisesti vielä niin korkealla, ettei pentu oikein uskalla yrittää hyppäämistä. Se kyllä pystyy hyppäämään niin korkealle saalistaessaan jonkun varomattoman henkilön kaulahuivia tai vastaavaa, joten ponnistusvoima ei ole sen ongelma.

Tänään harjoittelimme sohvalle menoa kenkälaatikoiden avulla (ne olivat itse asiassa erittäin käteviä), joten eiköhän Maddy kohtapuoliin pysty sinne aivan itse hyppäämään. Harjoittelu jatkuu..

Maddyn toinen silmä vuotaa vielä jonkin verran, vaikka olemme laittaneet vaselinia sen silmän alle joka päivä. Tosin omien kiireitteni vuoksi en ole pystynyt trimmaamaan Maddyä yhtä usein kuin aikaisemmilla viikoilla, joten karvakin on ollut hieman pidempää kuonossa kuin tavallisesti. Toinen silmä vuotaa huomattavasti vähemmän, eikä sen alle ole syntynyt yhtä ilkeännäköisiä punaista viivaa. Taistelu kyynelnestettä vastaan jatkuu yhä.

Kaikkien vieraiden ja uusien asioiden opettelu vaatii veronsa, ja Maddy nukahtikin jossain vaiheessa iltaa syliini retkottamaan.